Vajaa vuoden postaustauko on sellanen sopiva...?

Blogin kirjoittaminen viime syksynä jäi, kun en kokenut saavani siitä oikeen enää itse mitään. Kirjottaminen lähinnä aiheutti stressiä kun ei ollut mitään sanottavaa. Itseäni varten kun kuitenkin tätä teen, niin postaan sitten juurikin sellaisella aikavälillä kuin itse jaksan :D Nyt tuntuu että kuulumisia vois taas jakaa, saas nähä jääkö tavaksi tällä kertaa :)

Lienee aiheellista kertoa hieman kuulumisia sekä tutuille että tuntemattomille... Vuoden sisällä olen...

 

- Jatkanut treenaamista samaan totiseen malliin, kokeillut välissä myös vapaaottelua, palannut intensiiviseen salitreeniin ja vaihtanut ohjelman nelijakoiseksi... saadakseni enemmän voimaa ja massaa yläkroppaan

 

- Olen saanut lisää massaa yläkroppaan...

 





- Parantanut tuloksia kaikissa voimanostoliikkeissä - ylpein olen (edelleen surkeasta) 60kg penkistä, jonka talvella nakkasin ylös riemunkiljahdusten saattelemana (oikeasti huudan yleensä jo toiston loppuvaiheilla kun on uus enkka tulossa :D) Muut liikkeet.. kyykky 90kg ja maastaveto 120kg.

- Jojoillut painoni kanssa siinä 57-61kg, tällä hetkellä en uskalla käydä vaa'alla... Kadottanut ja löytänyt absini aina epätasaiseen tahtiin.
Tässä ne ovat jollain lailla esillä...

 

 







...ja tällä hetkellä eivät ole. Nimittäin viime viikot ovat menneet muuttokiireissä, koska

- Henk. koht elämässä olen joulukuussa eronnut, asunut puoli vuotta samaisen henkilön kämppiksenä, saanut yhteisen asunnon myytyä ja löytänyt kivan vuokrakämpän sekä uuden salin. Asettunut melkein taloksi, kunnes viime lauantaina viimeisen muuttokuorman tuotuani huomannut, että uudessa keittiössäni on vesivahinko. Olen siis myös seuraavat pari kuukautta jotakuinkin koditon.
Muutosta ja koiran omistajuudesta johtuen on siis viime viikkojen treenit menneet aika vasemmalla kädellä, lähinnä vois sanoa että ylläpitäen.

- Viime viikkoina olen myös syönyt ja nukkunut erittäin huonosti, joten sarjatulosten lasku ei ole ihme. Johtunee ajan puutteesta, stressistä ja jännityksestä jota uuden ihmisen astuminen elämään toisinaan aiheuttaa.

Vuoden aikana olen myös...

- Viettänyt laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa

 



joista näköjään Annetta on joka kuvassa :D

- Rakastanut suunnattomasti koiriani...

 



sekä proteiinipannukakkuja <3

 



Sellaista mulle. Mitäköhän muille kuuluu? Mahtaako kukaan vanhoista lukijoista löytää enää tänne? :) Jos ei niin eise mitään, ihan omaksi iloksenikin voin täällä kirjoitella.

Tänään aamulla klo 7:15 loppuu huima kahden yövuoron putki ja seuraavaksi töihin palaan juhannuspäivän iltavuoroon. Nukuttuani riittävät kauneusunet jossain muualla kuin vesivahinkoisessa kodissani, suuntaan salille tekemään olkapää/ojentajatreenin suurella innolla. Oikeasti, muutaman viikon muuttopuuhien jälkeen säännöllinen salirytmi on niin luksusta etten osaa sitä edes kuvitella todeksi. Lenkille jos vielä pääsis yhden tai kahden koiran kanssa niin onneni olis täydellinen. Salille ajattelin raahata turvonneen ruumiini myös keskiviikkona ja torstaina, ihan vaan siksi että voin tehdä niin. Väliajat meinaan viettää maailman parhaassa seurassa. (enkä puhu nyt itsestäni)

Hyviä treenejä!!!

Laiskaa huomenta!

Tämän viikon liikkumiset jäävät näköään vähemmälle kuin viime viikon vastaavat. Väsyttää, ja tuntuu että viikosta loppuu päivät kesken. Mutta eise mitään, lenkkeiltyähän tulee kuitenkin koirien kanssa joka päivä, vähintään 45min, yleensä kuitenkin yli 1,5h päivässä.

Tämän viikon liikkumiset näyttäis tältä:

Maanantai: koirien kanssa n. 1h50min
Tiistai: salilla kaverin kanssa 2h45min, suuri osa ajasta meni toki kaverin ohjaamiseen mut omat treenit vedin siinä samalla.
Maastaveto 90kg 2 x 6, kulmasoutu, ylätalja, hauikset, vatsat. (Vatsat tein ensin kierroilla vatsapenkissä ja sitten K:n kanssa yhdessä. Ollaan vastakkain hooverissa ja ojennetaan toisillemme palloa vuorokäsin, 2 x 30 :) Toi on oikeesti aika hauska, ja mikä tärkeintä, rankka!) + alku- ja loppulämpät yht. 20min
Eilen myös koiralenkkiä yht. 2h.
Nämä siis vielä tulossa:
Keskiviikko: Koiralenkki aamulla 50min ja illalla 1h (ihan kohta lähden!)
Torstai: Rinta-olkapää-ojentajatreeni
Perjantai: salille saan toivottavasti taas seuraa, ja kyykky-vatsatreeni!

Viikonloppuna julhin ystäväni häitä, joten voi olla etten salille ehdi! Koiralenkit saa taas lisätä joka päivälle tähän loppuviikon suunnitelmaan niin että tuskin niitä tarvii erikseen mainita. Olis kyllä kiva, jos ehtisin juoksemaan vielä tällä viikolla joku päivä.

Olen voinut viimeaikoina todella huonosti syömisten kannalta. Herkuttelen ihan koko ajan ja voin sen takia pahoin kaikin tavoin. Mut ei auta kuin lähteä uuteen nousuun, eilen treenin jälkeen uskaltauduin vaa'alle ja aloituspaino näytti 59,6kg. Sitä olis tarkotus saada muutama kilo alaspäin ja siihen olisin tosi tyytyväinen! Elikkä tänään dietin toinen päivä menossa, saa nähdä miten mun kantti kestää tällä kertaa!

Eilisen iltapala näytti tältä:

 

Nam! Currykanaa ja salaattia sekä pikkasen fetajuustoa. Sorruin kyllä syömään vielä ennen nukkumaanmenoa pienen annoksen piimää + täysjyvämuroa, wich made me feel like a failure. Mut ainakaan se ei ollut suklaata / mustikkapiirakkaa / karkkia tms.

 

Nyt ryhdyn ihailemaan vielä muutamaa ihanaa muotiblogia ennen kuin lähden lenkille! <3

(kenzas.se & lily.fi/palsta/laura-de-lille, käykäähän katsomassa :)



Heissan!!

Blogin odottamaton kesätauko vierähti nyt sit aika pitkälle. Mitä pitempään aikaa on kulunut, niin sen vaikeempi ollut taas kirjottaa kun ei tiedä mistä alkais.

En ole kuollut, joutunut onnettomuuteen tai menettänyt treeni-intoani, ainoastaan viettänyt ensin reeeentouttavaa kesälomaa ilman bloggeria ja sit ihan vaan elämää ilman bloggeria. Nyt luulen, että olen valmis palaamaan takaisin :) Jokunen uusi lukijakin on löytänyt mukaan, tervetuloa :)

Kesäloma, 3viikkoa, meni treenaillessa, matkaillessa Italiassa, sekä tv-sarjoja katsellen :) Koirien kanssa lenkkeillen tietysti myös. Oli kyllä ihanan kiireetöntä! Syötyä on tullut paljon mutta onneksi tosiaan myös treenailtua.

Koska mun on turha lähteä laittamaan pakettiin näin pitkää taukoa, niin kerrompa vaan mitä on tällä viikolla tullu tehtyä :)

Koska olin hirveässä univelassa viikonlopun jäljiltä, päätin
maanantaina vain mennä juokseen juoksumatolla, ja rykäsinkin 57min, 8,13km
tiistaina selkä, takareidet, hauistreeni
keskiviikkona kaverin kanssa vieraalla salilla vähän opastelua ja itelleni rinta, olkapää ojentajatreeni... pääliikeiden jälkeen tein mm. miesten punnerruksia ja olkapääpunnerruksia! Ja nyt tuntuu...
Ja koska juokseminen tuntu niin kivalle, niin tänään torstaina 60min juoksu juoksumatolla, 8,3km.

Olen ton juoksun kanssa ihan tyytyväinen itteeni, koska mulla ei ole ikinä ollut mikään huippu aerobinen kunto. Voin kertoo et viimenen 10min oli piiiitkä....
Tällä viikolla la tai su pitäis vielä käydä tekemässä kyykky-vatsatreeni.

Tässä muutama kuva lomalta :)

Eka lomapäivä ja selkätreeniä!

Olen pahoillani kun olen niin laiska etten saa mitään kuvia otettua ikinä! Höh mun täytyy ryhdistäytyä tässä asiassa hetimiten.

Vaikka onkin satanut tänään, niin on ollut kuitenkin aika täydellinen eka lomapäivä. Nukuin ihan luvattoman pitkään, söin rauhassa aamupalaa ja katoin varmaan kolme/neljä jaksoa Gossip Girliä putkeen :) thih. Koirat oli niin rauhassa että raahasin itseni niiden kanssa kunnon lenkille vasta klo15 jälkeen :D Kaatosateeseen, metsään. Ja söin ehkä parhaita mustikoita ikinä.

Pienen tankkauksen jälkee oli selkä/hauistreenit....Piiiitkän tauon jälkee tein kunnon maastavetoo, nyt kun oon viime kuukaudet tehny suorijaloin vetoi vaan. Kyllä se tästä taas lähtee :)

Vähän kokeilumieles latasin 80kg malmii tankoon ja vetelinki sillä 3 x 10. Mikä oli enemmän ku suunnittelin mut kun kerran kulki niin hyvä :)
Sitte ylätaljaa lapiokahvalla
Alatalja
Haukkareille nousu-pudotussarja käsipainoilla
Hauikset superina taljassa ylhäältä kahvoilla + alhaalta köydellä.
1,5h sain treenii kulumaan :)

Jos nyt ketään kiinnostaa :) Itse olin treeniin ihan tyytyväinen. Gainomaxit naamaan ja koirien kanssa toinen lenkki, yhteensä 1h40min niiden kanssa tullu tänään käveltyä. Loppuilta mennykkin Gossip Girlin ja iltapalan merkeis kotisohvalla, ansaittu :)

Tällasii lomapäivii lisää, viel auringonpaisteen vois ottaa mut eise sadekkaan nyt niin paljon haitannut :)

Syömisestä part 2

Just nyt mua ahdistaa kirjoittaa tästä, koska nää yövuoroilut menee mulla aina överiksi. Kun ei oo mitään tekemistä... Voispa vaan deletoida kaiken paskan mitä olen ahtanu kurkustani alas täällä..
Ainakin motivaatio treenaamiseen kasvaa tässä mättäessä, keho oikeen huutaa päästä liikkumaan..

Ja nyt se onkin mahdollista ihan niin paljon kuin haluaa, koska parin tunnin päästä mulla alkaa loma!

Mut asiaan...

En jaksa kertoilla niin tarkkaan kuin eilen, niin ajattelin randomisti listailla vaan syömiseni hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät puolet:

• tiedän miten mun pitäis syödä voidakseni hyvin
• tykkään ruokaisista salaateista enemmän kuin esim. perunasta, pastasta, riisistä yms.
• syönkin salaattia aika usein, ehkä viitenä päivänä viikossa
• pyrin sisällyttämään ruokaani tarpeeksi proteiinia
• käytän 99% syömisissäni täysjyvää yms pitkäkestoista hiilaria nopean sijaan - vaalean viljan yms syöminen on eeerittäinkin poikkeus ja siihen on aina oltava harvinaisen hyvä syy
• pidän hedelmistä
• en himoitse esim sipsejä tai roskaruokaa
• perusruokavalioni on siis suhteelisen terveellinen

Huonot puolet:

• surkea itsekuri herkkujen suhteen
• suuri rakkauteni suklaaseen. Voisin elää sillä. In fact, olen elänyt suklaalla.
• olen liian tyytyväinen itseeni vetääkseni tarkat rajat herkuttelulle :/
• kuitenkin poden siitä morkkista jälkikäteen - vai onkohan kyse kehon protestoimisesta tällaistä misstreatmenttia vastaan
• syön melkeen joka päivä jotain epäterveellistä
• herkuttomat kuurit kestävät maksimissaan muutamia viikkoja ja silloinkin annan itselleni luvan herkutella esim yhtenä päivänä viikossa (olo on tällöin muuten aivan mieletön, keho voi niin hyvin!!)
• mun pitäisi laskea riittävä proteiininsaanti
• I binge. Surullinen totuus. Josta tämä viikonloppu on taas todisteena :'(

Tässä yövuoron ratoksi ajattelin kirjoitella teille ja lähinnä itselleni mun erittäin ristiriitaisista syömistottumuksista. Taustatietona mainittakoon, että mussutin juuri viidennen digestive-keksin runsaalla aurajuustolla ja huuhtelin sen alas Ed-virvoitusjuomalla. Way to go, minä.
Päätin edetä aikajärjestyksessä, koska mun syöminen on niin pöllöä etten osaa erinäisiä hölmöilyjäni muuten eritellä

Lapsuus
Olen ollut aina laiha. Aina. Lapsena mulle ei maistunut ruoka eikä paljon mikään muukaan. Inhokkeihin kuului lämpimien ruokien lisäksi mm. täytekakku (!!!), letut, karjalanpiirakka. Pulla, karkki, suklaa ja jäätelö on maistunut jo muksuna, ja maistuu edelleen ^^
Meillä äiti teki aina ihan perus kotiruokaa, mutta mieleen ei oikeen tule mitään lämmintä ruokaa mikä olisi ollut suosikki? Kun yleisesti ottaen en tykännyt mistään. Muistan kuinka äidin serkku uhkaili mun kutistuvan ja lopulta katoavan, jos en syö. Mut kun ei vaan maistunut!

Teini-ikä
Kouluruokailuissa yläasteella taisin yleensä syödä lähinnä salaattia ja näkkileipää, koska lähestulkoon kaikki lämpimät ruoat kuului inhokkeihin edelleen. Muistan jokapäiväisen kilpajuoksun parhaan kaverin kanssa näkkileipäosastolle kaivamaan Keijunappien seasta harvinaisia Floranappeja. Niitä oli vähän. Ja nopeat söi, hitaat ei :)
Herkut maistui edelleen. Aamuisin en saanut alas juuri mitään, lounaalla siis näkkileipää ja salaattia, kotona sitten roiskeläppämiksropitsaa Jyrkiä ja Bonanzaa katsellen :D. Yäk.
Mun suurin ongelma yläasteella oli mun liian laihat ja pitkät jalat. Mulla on oikeesti suhteessa tosi pitkät jalat ja kun paino ei muutenkaan pysynyt pituuden perässä mun venähtäessä yläasteella tähän huikeaan 170cm mittaani, niin mistään ei löytynyt sopivia farkkuja!!! Monesti jouduin ostamaan liian isot, joita äiti sitten kavensi, tai sopivat muuten, mutta lahkeden päärmäykset piti avata...
Angstailin satunnaisesti mun mahasta, joka varmaan lähinnä turvotti välillä kaikista herkuista.
Ja jostain syystä kävin parin kaverin kanssa jossain vaiheessa jossain koululla järjestettävässä rasvanpolttojumpassa?!

Nuoruus
Mun tapoihin ei nuorempana kuulunut tarkkailla painoa tai syömisiä, koska painoindeksi oli muutenkin alhainen (16-17?) Meillä kotona ei herkkuja oo koskaan kielletty, päinvastoin niitä löytyy aina. Äiti oli sellainen pullantuoksuinen, edelleenkin aina iskemässä leipomuksia ja muita herkkuja pöytään kun siellä käy. Vähän sillä periaatteella, että kaikki on sallittua kun on kerran hoikka. Myös roskaruokaa tuli kulutettua aina kun sitä sattui tekemään mieli.
Olin tosi raivostunut, kun terveystiedon opettaja ilmaisi lukiossa, että jos painoindeksi on alle 18, niin on anorektikko. Just! Mulla oli just vissiin se 16 tai 17 enkä todellakaan välittäny paskaakaan mitä söin. Olisin mieluummin ollut vähän muodokkaampi!

En osaa sanoa, miksi olin niin hoikka. Kai se on ne geenit, koska kyseessä ei todellakaan ollut terveelliset elintavat. Ainoa säännöllinen harrastus oli ratsastus ja sekin vain kerran viikossa. Ihan liikkumaton en ole ollut koskaan kyllä, aina viihtynyt ulkona.
Lukioaikana pyöräilin kesät, saattoi mennä varmaan kevyesti parikymmentä kilometriä päivässä ja välillä reilusti enemmänkin, kun mentiin edestakaisin keskustan ja lapsuuden ghettoni väliä. Sain mennä ihan vapaasti yökaudetkin ja aina pyörällä, vanhempani uskoivat mun liikkuvan hyvässä seurassa...yleensä näin olikin... :)
En tiedä mitä muuta tästä ajasta sanoisin. Ehkä sen verran, että mun angstaukset liittyi kaikkeen muuhun kuin omaan kehoon. Siis en tarkoita että olisin siihenkään ollut tyytyväinen, mut muut asiat vei kaiken angstausenergian :) Mm. mun vaikeasti käyttäytyvä TUKKA!

Aikuistuminen
Lukion jälkeen jokin muuttui. Menin töihin, ja yllättäen alkoi ruoka maistua! Vähitellen parin vuoden kuluessa aloin tykkäämään kaikesta, mitä olin ennen inhonnut. Viimeisimpänä täytekakusta! Ja niinkun iän myötä usein, niin painokin normalisoitui pituuteen nähden. Hoikka olin edelleen.
Ruoka maistui, mut mitään en harrastanut edelleenkään. Työnkuvaan kuului kävelylenkit melkeen joka päivä, mutta vuoden amk-opiskelun aikana sekin jäi pois. Jossain vaiheessa innostuin heilumaan salilla ja uimassa tietämättä yhtään mitä olin tekemässä.Niimpä siinä kävi, et yllättäen painoin 60kg. Vähän se hirvitti, mut vaihteeksi musta oli hauskaa olla jotain muuta kuin heinäseiväs, ja oikeestaan viihdyin siinä painossa.
Edelleenkään en pahemmin katsonut mitä suuhuni laitan vaan söin aika pitkälti just sitä mitä huvitti, hetkellisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Totuus oli kuitenkin se, että päivittäinen kirjaimellinen paskan syöminen alkoi näkyä.

Kuva musta vuodelta 2008, painoin 60kg. Ja olin suht tyytyväinen.

Käännekohta
Tästä olen kirjoittanut blogin historian alkupuolella. Kaikki muuttui vähäksi aikaa. Osa muutoksesta elää edelleen. 2008/2009 vuodenvaihteesta 2009 kesään mennessä laihduin 9kg. Painoin siis alimmillaan 51kg. Se oli siinä alipainon rajamailla. Voisin sanoa repsahtaneeni jonkinlaisen syömishäiriön puolelle, vaikka en olisi sitä koskaan itestäni uskonut. En viitsi sitä enempää eritellä, kun olen siitä ajasta jo tosiaan aiemmin kirjoittanut. Pidin vaan itseäni nälässä, koukutuin nälän tunteeseen, nautin siitä ja pyörryttävästä tunteesta, kammosin hiilareita ja elin päiviä pelkällä rakkaudellani, suklaalla. Liikuin niin paljon kuin pystyin, jaksoin ja en jaksanut. Läheiset oli varovasti huolissaan, jopa isä laskeskeli mun painoindeksiä. Kärsin vatsakivuista pienimmänkin syömisen jälkeen, kaikenlaisista hormooneihin liittyvästä emotionaalisista ja fyysisistä vaivoista. Ulkonäkööni olin todella tyytyväinen!

Tämä kuva on kesältä 2009, omasta mielestä olin parhaimmillani, nyt jälkeempäin näytän omasta mielestäni varsinkin naamasta liian laihalta.

Joka tapauksessa mun tietoisuus syömisistäni sai alkunsa tuolloin, ja on siitä seurannut ehdottomasti paljon hyvää, vaikka piti käydä aikamoisten pohjamutien kautta. Myös rakkaus liikkumiseen syntyi tuolloin. Työyhteisössä vallitsi silloin joku elämäntapavillitys, ja muutaman työkaverin kanssa keskustellen myös tietämys kasvoi paljon. Mitä ihminen tarvitsee, miksi, milloin, mitä pitäisi välttää, yms.
Opin myös sen, että muutamassa kuukaudessa saan kyllä painoni alas jos vaan haluan! Siksi mua ei nykyään niin paljon stressaa, jos olen lihonnut.

2009

No eihän tuo nyt pahalta näytä. Kuvassa hymyilen, mut sisällä kävi jatkuva taistelu. Jokainen kalori oli liikaa.

Salitreenaaminen mut sit lopulta pelasti syömishäiriöltä, kuten olen aikaisemminkin jo kirjoittanut. Prosessi kesti pari vuotta ja täytyy myöntää, että muutama kuukausi sitten meinasi tulla uusi repsahdus. Muistin taas kuinka pienestä sen onkaan kiinni et nälkään jää koukkuun. Lihakset ja voima on kuitenkin onneksi niin tärkeitä mulle nyt, että repsahdus jäi lyhyeksi.

Tää postaus venähti niin pitkäksi, et päätin kirjoittaa nykyhetkestä ensi yönä. :)

Ja jos tämän jaksoit lukea, niin pointsit sulle!!!

Voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan...

...tai voimanostotangon :)

Tänään on parempi päivä. Pitkät unet ja sit salille, rinta-olkapää-ojentajatreeniä.

Olen tehny paljon viimeaikoina käsipainoilla penkkiä ku ei oo ollu varmistajaa, mut tänään K oli mukana ja otin penkissä uudet (säälittävät...) enkat, wuhuu!!

45kg tangossa 2 x 8, kolmas sarja failure viimesellä toistolla. Mut olin silti tyytyväinen, koska tollasta sarjaa en oo aikasemmin tolla painolla todellakaan ottanut. Joten olin tyytyväinen ja yllättynyt jo ekan sarjan jälkeen. Varsinkin, kun en oo nyt ees yrittänyt mitään voimatuloksia kasvattaa. Sarjapainolaskurin mukaan mun ykkönen penkissä pitäis ton mukaan olla jopa 57kg, mitä mun on aaaaika vaikee uskoo...then again, sarjapainolaskuri ei oo koskaan vielä pettänyt..?

Lopputreeni sitten pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta ja kiertoharjottelua sykkeellä... Ihan hyvän tuntunen treeni oli :)

Salin jälkeen koiralenkki 40min ja äsken vielä 55min. Siinä välissä sitte Gossip Girliä & suklaata & kahvia!

Ja tiettekö mitä! Mun LOMA on enää kolmen yövuoron päässä!